lauantai 17. helmikuuta 2018

Project Life 2018 - Viikko 6

Näin sitä kurotaan aikaa kiinni :)... Viikko 6 oli aika normiviikko - ei mitään erityistä. Hoitokoira tuli lauantaina viikoksi ja lauantaina kävimme Ateneumin Ankallisgalleria näyttelyssä. Sunnuntai jäi mieleen ehkä eniten kun tuntui että oli miljoona hommaa jotka oli ehdottomasti saatava tehtyä ennen maanantain silmäleikkausta.. sellainen maailmaloppufiilis :).. haluan saada nyt heti kaiken valmiiksi :). No, luonnollisesti jäi sitten hommaa ihan tällekin viikolle.





Project Life 2018 - Viikko 5

Niin on ollut kiire ja tuo silmätoimenpide hidasti entisestään tahtia että nyt vasta sain kasattu viikon 5 tapahtumat kasaan. Kuun vaihteessa oli aika katsastaa uuden vuoden ekaa kuukautta. Olin aika optimistinen tälle vuodelle asetettujen tavoitteiden kanssa, mutta vaikka ei ihan kaikkea pystytty toteuttamaan niin suurin osa otettu arkeemme.

Tammikuun päätteeksi sain kuin sainkin tehtyä Month of Challengesin kaikki 31 leiskaa - mikä tarkoittaa että 31 muistoa rikkaampana taas ollaan. Perjantain pitkän kaavan peli-illat on järjestynyt ja ollut tosi kivoja pelihetkiä lasten kanssa. Leivontalauantait taas tuottivat tuskaa kun on ollut muutama lauantai pelistä poissa eli tälle vuodelle ei ole leivottu kuin 2 lauantaita neljästä. Kirjoja sain tammikuun aikana muutaman luettua - koko vuodelle tavoite on  30 kirjaa.. mutta vielä riittää tsempattavaa lopuille 11 kuukaudelle.

Muuten viikko oli normi kiireinen töiden, harrastusten ja kotihommien kanssa. Tammikuussa oli kolme viikkoa kirppistelyä ja loppusaldo taisi olla jossain reilun 300 euron kohdilla. Ei nyt mikään ihan huippu, mutta pääsihän sitä taas läjästä tavaraa eroon :). Myös uusia sisustusjuttuja tuli hommattua, mutta niistä enemmän eri postauksessa.




Elämää Keratoconuksen kanssa - 5 päivää toimenpiteen jälkeen

Kaikki alkoi kohdallani vuonna 2012 kun olin pitkällisen pohdinnan jälkeen päättänyt että haluan päästä laseista eroon ja menen laserleikkaukseen. Olin valinnut Tallinnalaisen klinikan missä leikkaus olisi suoritettu. Suomessa kävin esitutkimuksissa ja kaikki näytti normaalilta. Leikkauspäivä tuli ja olin varannut hotellihuoneen Virusta ja pikalautalla saapuessani Tallinnaan heitin vähäiset tavarat huoneeseen ja kävelin lähistöllä olevalle klinikalle ja seurasin suht liukuhihnameiningillä vaihtuvaa porukkaa. Mun vuoro tuli vielä viimeiseen tutkimukseen johon heillä ei ollut konetta suomessa. No, yllätys oli suuri kun 15 min. ennen leikkausta pyysi kirurgi huoneeseen ja ilmoitti ykskantaan että silmiäni ei voida leikata koska minulla on sairaus nimeltä Keratoconus silmissä.. lievästi sanoen aika typertynyt olo. Eihän siinä sitten mitään muuta voinut kun kävellä hotellille ja alkaa tutkimaan, että mikä mulla siis on...

Suomeen tultua varasin ajan Medilaserille ja siellä käytyä sairaus varmistui. Ennuste lääkärin mukaan kuitenkin oli, että koska tämä sairaus todettiin niin myöhäisellä iällä niin tuskin siitä mitenkään voimakkaasti lähtee etenemään ja voi olla että ihan normilaseilla selviän loppuelämäni. Parin vuoden välein kävin kontrolleissa kunnes keväällä 2017 musta tuntui että näössä tapahtui ihan selkeä huononnus.

Oireet?

Moni kyselee, että mikä se Keratoconus sitten on? Mitään sen kummempia lääketieteellisiä speksejä en ala selittämään mutta lyhyt kuvaus Wikipediasta kertonee "olennaisen"

Kartiopullistuma eli keratoconus tai keratokonus (kreikan sanasta keratos ’sarvi’ ja latinan sanasta conus ’kartio’) on hitaasti paheneva silmän sarveiskalvon pullistuma, joka heikentää näkökykyä. Taudin edetessä sarveiskalvo ohenee ja sen kaareva muoto alkaa muistuttaa enemmän kartiota. Näkö voi samentua niin paljon, ettei esimerkiksi näe enää lukea tai ajaa autoa,

Kuva/ Lue lisää: All about vision

Ja kun sarveiskalvo ohenee ja muoto muuttuu niin alkaa tosiaan tulemaan sumenemista ja ehkä pahin itselle on ollut tuo kaksoiskuvien ilmaantuminen joka haittaa erityisesti lukiessa, telkkaria katsoessa ja koneella työskennellessä.

Maailma Keratoconuksen silmin:


Itsellä näkökyky on tuota ylärivissä oikealla olevaa (vasen on normaalinäkökykyisen) eli ei onneksi ihan niin paha kuin nuo alimmat, mutta kuitenkin niin, että häiritsee monia päivittäisiä asioita.

Silmäleikkaus

Kävin kontrollista Medilaserilla lokakuussa 2017 ja nyt tilanne olikin muuttunut lääkärin mielestä niin, että hän ei suostunut kirjoittamaan uusia silmälasireseptejä vaan suositteli, että silmät operoitaisiin heti. Taas ällikällä lyötynä lähdin sieltä. Onneksi on Facebookissa oma tukiryhmä, josta aloin kysymään, että missä ja miten porukka on leikkauttanut silmiään sillä nuo Medilaserin hinnat (ja varmaan samaa luokkaa muuallakin yksityisellä) oli huikaisevat: silmiini olisi tarvinnut tehdä ns. kovetushoito sekä intact-renkaiden asennus ja siihen lystiin olisi mennyt siellä rahaa 7000-8000e, josta Kela ei olisi korvannut juuri mitään. Noh, onneksi sain kehotuksen pyytämään lähetteen HUSiin ja sainkin sen. Joulukuussa kävin esitutkimuksissa ja ensimmäinen silmä leikattiin 12.2. Toisen silmän vuoro on vielä myöhemmin tänä keväänä. Ja tämä kaikki poliklinikkamaksulla. 

En tiedä, mutta maanantain lähestyessä alkoi jännittämään ihan kauheasti. Ei ollut kaukana ettenkö olisi jänistänyt :). Jotenkin tunne, että juuri silmää aletaan ronkkimaan ei tuntunut yhtään kivalle. Noh, onneksi oli mukana tuki ja turva joka tsemppasi.

Etukäteen olin käynyt hakemassa kaikki lääkkeet ja aamulla napannut vielä 600:n buranan, koska leikattu silmä on ensimmäisen vuorokauden erityisen kipeä. Olin toivonut, että vasen silmä leikataan ensin koska se oli omasta mielestä enemmän ongelmallisempi, mutta koska kuitenkin oikea oli huonommassa kunnossa niin se leikattiinkin ensin.
  • Valokovetushoito (Corneal Cross Linking)
    Cross Linking -toimenpiteessä sarveiskalvon epiteelipinta rapsutetaan pois ja tämän jälkeen silmä kyllästetään riboflaviinilla, jonka jälkeen sarveiskalvoa valotetaan puolen tunnin ajan UV-A-valolla. Lopputuloksena on sarveiskalvon sisäisten ristiliitosten määrän lisääntyminen ja sarveiskalvon jäykistyminen. Toimenpide on turvallinen, ja sen tulokset ovat erittäin hyviä, vaikkakin pidemmän aikavälin tutkimuksia toimenpiteen tehokkuudesta vielä kaivataan.
Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa ja ehkä se teki itselle sen häijyn tunteen kun koko toimenpiteen ajan näet sillä leikattavalla silmällä mitä siihen tehdään.. Missään vaiheessa toimenpidettä ei tuntunut kipua ja lääkäri ja hoitajat olivat erittäin mukavia, rauhallisia ja juteltiin koko ajan.. tai siis minkä itse jännitykseltäni pystyin kakaisemaan suustani :).

Alkuun laitettiin puudutustipat ja sitten alettiin rapsuttamaan silmän pintaa pois sellaisella muovilusikkamaisella esineellä. Tämä tuntui ehkä epämiellyttävimmältä ja kun pintaa raavittiin niin näkökyky myös samentui välittömästi. Pinnan kaapimisen jälkeen vuorossa oli seuraavien tippojen laitto n. 30 sekunnin välein seuraavat 15 min. ja sitten viimeisenä taas 15 min ja vuorossa oli silmän kovetus UV-A-valolla. Viimeisenä asennettiin suojapiilolasi silmään. Itse toimenpide kesti n. 30 min. - kiitos heidän uusien laitteiden jotka nopeuttivat toimenpidettä entisestä tunnista puoleen!

Pääsin saman tien kotiin. Aloin ottamaan särkylääkkeitä samantien ja kivut alkoivat n. 2 tunnin kuluttua toimenpiteestä.. Silmä oli kyllä todella kipeä ensimmäisen vuorokauden ja tippojen laittokin tuntui ihan tuskalta kun tuntui että silmä pyörii kuin hedelmäpeli ja luomet niin raskaalta. Toisena päivänä kipu alkoi hellittää, mutta mulle sattui niin huono tuuri, että sain ihan hirveän flunssan siihen samaan lykkyyn eli sairastin sitten kaksi sairautta samaan aikaan. 

Nyt leikkauksesta on mennyt 5 päivää. Särkylääkkeitä en parin ekan päivän jälkeen tarvinnut. Ensimmäistä kertaa silmällä näki jotain - sumun sijaan - torstaina eli 3 päivää leikkauksen jälkeen. Tuolloin oli myös eka jälkitarkastus ja piilolasi poistettiin silmästä. Sain myös luvan aloittaa kortisonin laittamisen silmään, joka myös vie tämän viimeisenkin hähmäisyyden silmästä. Sumuisuus johtuu siitä, että silmänpinta ei ole vielä täysin parantunut vaan pinnalla on vielä jotain solurippeitä toimenpiteestä. 

Tämän sumuisuuden kanssa pärjää kuitenkin kotioloissa kun toinen silmä edes toimii :). Tippoja saa vielä tänään laittaa kolmea erilaista, mutta huomisesta lähtien on enää kosteustipat (seuraavat 6 kk) ja kortisonitipat (1kk) ja seuraava kontrolli onkin kuukauden päästä.

Ajatukset toimenpiteestä

No, saa nähdä muuttuuko mielipide jos tarkkuutta ei tule silmään, mutta toisaalta paraneminen on ollut päivittäin huomattavaa, joten ehkä turhaan jännitin toimenpidettä ja alan uskomaan, että kyllä tästä vielä silmä saadaan, joten toisen silmän suhteen olo vähän rennompi. 







maanantai 5. helmikuuta 2018

Project Life 2018 - Viikko 4

Pikkuisen jäljessä mennään näin viikon 6 alkaessa, mutta eipä tässä hätää vielä :). Kyllä viime viikko tässä kiritään kiinni...

Viikolla 4 vietettiin Jiin synttäreitä, tarvottiin lumimyrskyssä, paijailtiin hoitokoiria, tehtiin töitä ja kirppisteltiin ja käytiinpä Turkkusessakin viikonloppuna juhlimassa :). Ja olihan meillä "jännättävänä" (No ei tod) vaalitkin.

Oli taas tapahtumarikas viikko!

Project Life: Project Lifessä on tarkoitus tallentaa kalenterivuoden jokaiselta päivältä kuva/muisto. Project life voi olla arkielämästä, vauvan ensimmäisestä vuodesta, lasten arjesta, talon rakennuksesta, omasta kuntovuodesta - you name it. Tarkoituksena on tallentaa muistot jotka muuten saattaisi unohtua aikaa myöten. Project Life on amerikkalaisen Becky Higgingsin luoma konsepti ja suosituimmat sivukoot ovat 8" tai 12". Tallennusta voi tehdä ihan perinteisesti albumiaskartelemalla tai sitten diginä kuten minä teen.



Month of Challenges - se on nyt taputeltu!

Det var det! Kuukausi päivttäisiä haasteita on nyt taputeltu.. tällä kertaa jotenkin oli paljon seesteisempi tunne kuukauden edetessä ja vaikka pari vikaa viikonloppua menikin reissutessa ja viimeisen viikonlopun jäljiltä edessä oli 6 leiskan kiriminen niin silti sain tehtyä sivut ajoissa ilman kiireen tuntua. Myös välivuoden pitäneenä huomasi, että oli kiva taas tehdä haastetta kun taas vuonna 2015 kun tein toista vuotta peräkkäin tuntui moni haaste toistolta edellisvuodelta.

Kivaa oli ja ehkä yksi isoin juttu itse sivujen tekemisen lisäksi on se yhteisö ja kannustus, tsemppaus ja palaute mitä sivuista saa. Sinänsä kun tämä harrastus on aikasta pienen porukan varassa täällä Suomessa niin Jenkeissä skräppäys on taas ollut jo todella pitkään suosittua. Kyllä tästä tällä kertaa jäi myös kipinä osallistua joihinkin kuukausi/teemahaasteisiin jatkossakin säännöllisen epäsäännöllisesti - yhtenä tavoitteenahan tälle vuodelle oli tehdä 50 leiskaa (että pääsisi edes vanhan tahdin alkuun) joten se puuttuvat 20 leiskaa luulisi tulevan ihan helpolla :).

Mutta tässä vikat leiskat haasteeseen: