lauantai 21. huhtikuuta 2018

Keratoconus - 6 viikkoa toimenpiteestä

Näin se aika vaan menee.. Sain tiedustelua Keratoconuksen Faceryhmän jäseneltä, että miten menee ja ajattelin, että päivitänpä silmäni vointia samalla tänne blogin puolelle :).

Kunpa voisinkin sanoa, että elämä olisi palannut ennalleen silmän osalta, mutta näin ei ole ja ainakaan tällä hetkellä en voi edes kuvitella että voisin antaa toista silmää operoida.

No, mikä sitten mättää? 

En halua pelotella ketään ja ymmärsin jälkikontrollissa pari viikkoa sitten että kaikille ei edes tule tätä samaa ongelmaa mikä minulla on ja tämän hieman elämää hankaloittavan sumentuman pitäisi hävitä kokonaan tässä kuukauden kahden sisällä.

Sinänsä mulla ei ole mitään kipuja, herkkyyttä tai esim. valoarkuutta, mutta toimenpiteen jälkeen silmän näkökyky ei ole palannut edes vanhalle tasolle vaan silmäni on "sumea". Ekat pari viikkoa oli niin huonoa etten voinut ajaa edes autoa kun en voinut lukea kylttejä ja ekan viikon jälkeen tuntui pahalta jopa istua pimeällä auton kyydissä. Koko hämärännäkökyky oli poissa! En olisi voinut ajaa metriäkään itse. En ole vieläkään niin varma silmän suhteen että haluaisin kokeilla pimeällä ajamista kun päivälläkin silmät ovat niin eri paria. Tuntuu kuin toinen silmä mikä on "normaali" olisi se -3,75 ja toinen tyyliin -10.. eikä auta silmälasien vahvuuskaan korjaamaan eroa.

Periaatteessa tämä ei ole haitannut mitään tekemistä suuremmin vaan enemmän se on se ärsyttävä tunne kun et näe kunnolla ihmisten naamoja telkkarissa tai näe kunnolla tekstejä ja tämä korostuu varsinkin iltaisin kun olisi hetki aikaa katsella telkkaa. Lukeminen ja koneella työskentely sen sijaan onnistuu kun kohde on lähellä :).

Parin ekan viikon jälkeen tämä näkö ärsytti myös siinä mielessä, että olen migreenikko ja koska näkö on niin eri kummassakin silmässä niin parempi silmä yritti kompensoida huonompaa ja se taas aiheutti migreeniä.

Päivä päivältä silmä on kuitenkin parantunut vaikka kyllä tämä 6 viikkoa on ollut pitkä aika. Toisaalta olin kyllä varautunut että silmää täytyy hoitaa se puoli vuotta.

Seuraava kontrolli on toukokuussa ja jos kaikki on siihen mennessä kunnossa niin sitten alamme aikatauluttamaan toista silmää. Toivon, että kesän voisi olla normisti ja toisen silmän voisi operoida vasta kesän jälkeen.


lauantai 24. maaliskuuta 2018

Muodonmuutos leikittelyä arkeen

Maaliskuun 27. päivä vietetään Maailman teatteripäivää jonka teema sopi hyvin Vegaoo.fi:n yhteistyön kanssa.

Itse tykkään leikitellä välillä ihan arkenakin peruukkien ja meikkien kanssa testaillen miltä mikäkin combo näyttää ja käyn myös ulkona juhlimassa peruukki päässä. Yleensähän ulkopuolinen ei edes välttämättä tajua, että minulla on peruukki päässä ja mitä tuntemattomampi ympäristö niin sitä paremmin muutos menee läpi :). Itse omistan kolmisenkymmentä peruukkia ja osa niistä on perusarkeen käypiä ja osa on enemmän fantasia maailmaan ja niitä tulee käytettyä lähinnä kuvissa.

Moni ei voi kuvitella laittavansa peruukkia naamiasten ulkopuolelle, mutta peruukit ovat yleistymään päin siinä missä hiustenpidennykset on jo ihan normipäivää. Peruukissa vaan on kätevämpi kun voi omat hiukset piilottaa verkon alle ja eipä ole enää "Bad hair dayta" ongelmana :).

Mutta jos ei ihan arkeen tai ravintolaan vielä tunnu omalta niin peruukilla saa kyllä viimeisteltyä minkätahansa naamiaskostyymin ja vieläpä pikkurahalla.

Yhteistyössä Vegaoo.fi

Peruukkien kanssa olen vähän tarkempi laadusta ja mikä tahansa marketti peruukki ei käy. Ne nyt jos mitkä näyttää hirveältä ja just sellaiselta pelle vitsiltä. Vegaoolta valitsin ihanan mustan peruukin missä oli pitkä otsatukka. Lisäksi tuli ihanat höyhenripset ja pitkät pinkit ripset. Juu, tykkään näyttävistä ripsistä ja nuo höyhenripset on juuri pääsiäisen juhlimiseen sopivat :).

Yksi ihan ehdoton suosikki valmistaja meikeille on Grimas.. nyt otin testaukseen heidän "Water make up"it. Kun kuivalla siveltimellä koittaa niin väriä ei lähde mutta kun vähän (siis oikeasti vähän) kostuttaa sivellintä niin kyllä muuten on pigmenttiä kerralla.. siis ihan lovena! ja mikä parasta: ei ollenkaan tunnu iholla - normimeikkiä käyttäessa tunnet että olet meikattu - ja kestävyys on ihan toista luokkaa; vaatii meikinpoistoaineen poistamiseen.. oikeasti.. ei nimittäin lähde pelkällä vedellä. Tuo tunne "meikittömyydestä" ja kesto on kyllä sitä luokkaa, että pääsee mulle ihan arkikäyttöön ja tilaan ehdottomasti vielä ihan perusmustankin saamani valkoisen ja vaaleanpunaisen rinnalle. Purkin koko on 15ml ja voin kuvitella että kestää varmaan loppuiän vaikka käyttäisin joka päivä (hah hah.. tuli mieleen heti Fairy.. ihan yhtä riittoisaa :)).

Tähän lookkiin tein ihan normi pohjan meikkivoiteella ja puuterilla. Luomiin en käyttänyt mitään primeriä vaan ensin pohjustin valkoisella pohjan ja sitten pinkillä päälle. Ja saa laittaa ihan runsaasti ja aina ripsirajasta melkein kulmakarvoihin asti ja sama sivusuunnassa. Yleensä ihmiset jotka eivät ole tottuneet meikkaamaan laittavat meikin pelkästään liikkuvalle luomelle ja ainakin itsellä on niin raskat luomi että jos näin meikkaisi niin eipä loppuillasta tarvitsisi etsiä meikkiä silmästä kun kaikki olisi luomenliikkeiden myötä karissut pois. Sitten rajauksia ja omille ripsille ripsaria ja ei kun liimaamaan ripsiä. Jos et ole ikinä laittanut ripsiä niin kannattaa harjoitella ennen h-hetkeä :).. voin taata, että muuten tulee itkupotkuraivari koska se ei ihan niin helppoa ole ennen kuin oppii ja ripsissäkin on todella paljon laatueroja ja jotkut vaatii enemmän työtä vaikka olisit treenannutkin :). Kun meikki on valmis niin sitten vaan peruukin asettelua päähän ja voila, valmista tuli.



Vegaoo oli niin ihana että antoi vielä pariksi päiväksi -20% alennuskoodin VEGANANA heidän verkkokauppaansa (alennus voimassa 24.-26.3.18).

Joten kipin kapin kurkkaamaan ja poimimaan omat suosikit koriin. Kauppaan pääset tästä.



lauantai 10. maaliskuuta 2018

Mukitelineen tuunaus ja ihanat pupumukit


Jaahans.. kummasta lähtisi ensin liikkeelle :)... Jos sitten vaikka mukeista. Törmäsin Terhi Mickelssonin ihaniin pupumukeihin jo 90-luvulla kun asuin Savonlinnassa ja asuntoni naapurissa oli käsityöläisliike. Liikkeessä tuli monasti käytyä ostamassa ihanuuksia lahjoiksi ja välillä ihan itsellekin. Terhin mukeja tuli annettua useallekin lahjaksi, mutta silloin en vielä itselleni niitä "tajunnut" ostaa. Noh.. vuodet vieri ja muutama vuosi takaperin joku myi paikallisella kirppiksellä sekä pupu että kissamukia parilla eurolla. Pakkohan ne oli ostaa :).

Viime jouluna olin jouluostoksilla Helsingin keskustassa ja ihan sattumalta menin vanhan ylioppilastalon ohi ja bongasin Vanhan käsityöläisjoulumyyjäiset. Sieltä lähtikin kaikkea kivaa pukinkonttiin ja itselle, mutta ihan ehdottomasti ihanin löytö oli törmätä kaikkien näiden vuosien jälkeen Terhin tuotantoon ja entistä ihanampana! Tykkään ehdottomasti tästä kiiltävästä lasitteesta enemmän kuin matasta. Ostin meille jokaiselle omat mukit omilla väreillä ja lapsille pienempinä ja aikuisille vähän isompina niin sopii latet ja teet hyvin.

Koska nämä vievät tilaa kaapissa ja ovat mielestäni kauniit niin poiketen siitä että haluan pitää pintoja tavarasta vapaana päätin ostaa mukitelineen kun mieleinen sattuu tulemaan eteen. Kierrän ahkerasti kirppiksiä, mutta tovi meni ennen kuin löysin mukitelineen joka on sopii tarkoitukseeni. Mukiteline maksoi huimat 4 euroa ja samalla kun tuunasin komuuttia hioin ja maalasin ja jälleen hioin telineen sopimaan muuhun sisustukseen. Nyt sitten sopii kaikki 6 mukia nätisti esille.

Jos sinä innostuit Terhin mukeista niin Terhillä on oma verkkokauppa sekä mahdollisuus bongata tuotteita erilaisista myyjäisistäkin. Ja ei.. tämä ei ole maksettu mainos vaan uskon, että joku muukin saattaa haluta itselleen näitä ihanuuksia :).

Mukiteline (4e) ennen tuunausta




sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Project Life 2018 - Viikko 7

Jäljessä mennään, mutta mentäköön :). Pääasia, että viikot kirjautuu vaikka sitten 2-3 viikon viiveellä.

Viikolla 7 olin odotetussa mutta pelätyssä silmäoperaatiossa. Operaatiosta olen kertonut aiemmassa postauksessa täällä. Ekan päivän ja kipujen jälkeen iski vielä vuosisadan flunssa ja siinä se viikko menikin sitten sängynpohjalla. Torstaina pääsin sen verran liikenteeseen, että kävin Meilahdessa jälkitarkastuksessa ja silmässä ollut suojapiilolasi poistettiin. Samalla tuli käytyä kaupassa ja kirppis tyhjentämässä. Lapset olivat isällään torstain ja perjantain niin sai pienen huilihetken. Lauantaina sitten lähti meillä viikon ollut hoitokoira kotiinsa ja sunnuntaina lähdettiin kohti Turkua. Lunastimme Silja Linen joululahjan ja saimme turku-tukholma-turku risteilyn Executive sviitillä, drinksulipuilla sekä 4xerikoisaamiaisilla vain 40 eurolla! Matkalla Turkuun teimme extempore reissun Kasvihuoneilmiöön. Ihan mieletön paikka! Muiden käydessä vielä ennen risteilyä Caribiassa uimassa minä se tein kolmisen tuntia töitä.. koko viikko saikulla niin alkoi vähän jo ahdistamaan se töiden määrä ja toisaalta en saanut käydä saunassa/suihkussa vielä.





lauantai 3. maaliskuuta 2018

Komuutin entisöinti maalaisromanttiseen ilmeeseen



Eteinen sai uuden ilmeen kun tasona ja säilytystilana toiminut arkku sai väistyä Facen Sisustuskirppikseltä löytämäni komuutin tieltä. Tykkään todella paljon vanhoista puuhuonekaluista ja  jos on valmis itse tarttumaan työvälineisiin niin näitä ihanuuksia saa ihan kohtuuhintaan.

Heti kun ilmoitus komuutista tuli niin kiireen vilkkaan ne kuuluisat yv:t ja hetken päästä oli jo sovittu mistä voin noutaa komuuttini. Hintaa tällä oli 75e mikä ei mun mielestä ollut paha - eihän kyseessä ole mikään lastulevy hökötys.

Ensin hioin vanhat maalit pois, sitten vuorossa oli maalaus ja jälleen hionta. Vanhojen vetimien kohdalle pakkelia ja taas maalausta ja hiontaa. Idea oli, että pinta tulee kulutetuksi eikä ns. koko valkoiseksi. Sitten vaan poraus ja uudet vetimet tilalle "oikeisiin" kohti.

Tiesin heti minkälaiset vetimet haluan ja mistä ne löytyykin.. Helsingissä paras valikoima on mielestäni Kellopelissä Kampissa ja sieltä olenkin toistakymmentä muutakin vedintä ostanut. Tällä kertaa vaan hieman harmitti kun Kellopelissä nuo vetimet oli 9,90e/kpl ja viikkoa myöhemmin kun vierailtiin Kasvihuoneilmiössä niin täsmälleen samat vetimet oli siellä vaan 4,50e/kpl..

Eli tälle komuutille tuli hintaa about 115e. Maalia mulla olikin entuudestaan niin en sille laskenut mitään hintaa.

Ennen tuunausta


Tuunauksen jälkeen
Lasiset vetimet Kellopelistä

Tarkemmat työohjeet:


1. Putsaa pinnat ja hio vanhat maalit pois/tasaiseksi. Vanhat maalit on yleensä aikasta hevisti kiinni niin kokonaan poistaminen saattaa olla työlästä, mutta riittää kun hiot kokonaisuuden niin että uutta maalipintaa maalattaessa ei näy rajat.
2. Paklaa tarvittaessa naarmut ja esim. tässä halusin muuttaa vetimien sijaintia, niin paklasin reiät umpeen. Hio pakkelikohdat tasaiseksi ennen maalaamista.
3. Käytän kalusteissa usein Tikkurilan puolihimmeää kalustemaalia. Maalia valitessa tulee kiinnittää huomiota käyttöön - esim. kalustemaali on siitä hyvä, että kestää kulutusta (tuoleissa istumista ja pintojen pyyhkimistä).
4. Vanhahtavan pinnan luomiseen ensin siis hion kauttaaltaan ja sitten maalaan pinnan.
5. Kun on olen maalannut pinnan noin kahteen kertaan otan hiomapaperin käteen ja alan hiomaan reunoja, kulmia ja pintoja kalusteesta.
6. Tätä hionta ja maalaus kierrosta voi toistaa niin kauan kuin kaluste on mieleinen :).
7. Kun olet tyytyväinen lopputulokseen niin poraat vaan uudet reiät vetimille tai jos käytät vanhoja reikiä niin sitten vaan vetimet kiinni.

Kokonaisuudessaan tähän menee helposti viikonloppu.










lauantai 17. helmikuuta 2018

Project Life 2018 - Viikko 6

Näin sitä kurotaan aikaa kiinni :)... Viikko 6 oli aika normiviikko - ei mitään erityistä. Hoitokoira tuli lauantaina viikoksi ja lauantaina kävimme Ateneumin Ankallisgalleria näyttelyssä. Sunnuntai jäi mieleen ehkä eniten kun tuntui että oli miljoona hommaa jotka oli ehdottomasti saatava tehtyä ennen maanantain silmäleikkausta.. sellainen maailmaloppufiilis :).. haluan saada nyt heti kaiken valmiiksi :). No, luonnollisesti jäi sitten hommaa ihan tällekin viikolle.





Project Life 2018 - Viikko 5

Niin on ollut kiire ja tuo silmätoimenpide hidasti entisestään tahtia että nyt vasta sain kasattu viikon 5 tapahtumat kasaan. Kuun vaihteessa oli aika katsastaa uuden vuoden ekaa kuukautta. Olin aika optimistinen tälle vuodelle asetettujen tavoitteiden kanssa, mutta vaikka ei ihan kaikkea pystytty toteuttamaan niin suurin osa otettu arkeemme.

Tammikuun päätteeksi sain kuin sainkin tehtyä Month of Challengesin kaikki 31 leiskaa - mikä tarkoittaa että 31 muistoa rikkaampana taas ollaan. Perjantain pitkän kaavan peli-illat on järjestynyt ja ollut tosi kivoja pelihetkiä lasten kanssa. Leivontalauantait taas tuottivat tuskaa kun on ollut muutama lauantai pelistä poissa eli tälle vuodelle ei ole leivottu kuin 2 lauantaita neljästä. Kirjoja sain tammikuun aikana muutaman luettua - koko vuodelle tavoite on  30 kirjaa.. mutta vielä riittää tsempattavaa lopuille 11 kuukaudelle.

Muuten viikko oli normi kiireinen töiden, harrastusten ja kotihommien kanssa. Tammikuussa oli kolme viikkoa kirppistelyä ja loppusaldo taisi olla jossain reilun 300 euron kohdilla. Ei nyt mikään ihan huippu, mutta pääsihän sitä taas läjästä tavaraa eroon :). Myös uusia sisustusjuttuja tuli hommattua, mutta niistä enemmän eri postauksessa.




Elämää Keratoconuksen kanssa - 5 päivää toimenpiteen jälkeen

Kaikki alkoi kohdallani vuonna 2012 kun olin pitkällisen pohdinnan jälkeen päättänyt että haluan päästä laseista eroon ja menen laserleikkaukseen. Olin valinnut Tallinnalaisen klinikan missä leikkaus olisi suoritettu. Suomessa kävin esitutkimuksissa ja kaikki näytti normaalilta. Leikkauspäivä tuli ja olin varannut hotellihuoneen Virusta ja pikalautalla saapuessani Tallinnaan heitin vähäiset tavarat huoneeseen ja kävelin lähistöllä olevalle klinikalle ja seurasin suht liukuhihnameiningillä vaihtuvaa porukkaa. Mun vuoro tuli vielä viimeiseen tutkimukseen johon heillä ei ollut konetta suomessa. No, yllätys oli suuri kun 15 min. ennen leikkausta pyysi kirurgi huoneeseen ja ilmoitti ykskantaan että silmiäni ei voida leikata koska minulla on sairaus nimeltä Keratoconus silmissä.. lievästi sanoen aika typertynyt olo. Eihän siinä sitten mitään muuta voinut kun kävellä hotellille ja alkaa tutkimaan, että mikä mulla siis on...

Suomeen tultua varasin ajan Medilaserille ja siellä käytyä sairaus varmistui. Ennuste lääkärin mukaan kuitenkin oli, että koska tämä sairaus todettiin niin myöhäisellä iällä niin tuskin siitä mitenkään voimakkaasti lähtee etenemään ja voi olla että ihan normilaseilla selviän loppuelämäni. Parin vuoden välein kävin kontrolleissa kunnes keväällä 2017 musta tuntui että näössä tapahtui ihan selkeä huononnus.

Oireet?

Moni kyselee, että mikä se Keratoconus sitten on? Mitään sen kummempia lääketieteellisiä speksejä en ala selittämään mutta lyhyt kuvaus Wikipediasta kertonee "olennaisen"

Kartiopullistuma eli keratoconus tai keratokonus (kreikan sanasta keratos ’sarvi’ ja latinan sanasta conus ’kartio’) on hitaasti paheneva silmän sarveiskalvon pullistuma, joka heikentää näkökykyä. Taudin edetessä sarveiskalvo ohenee ja sen kaareva muoto alkaa muistuttaa enemmän kartiota. Näkö voi samentua niin paljon, ettei esimerkiksi näe enää lukea tai ajaa autoa,

Kuva/ Lue lisää: All about vision

Ja kun sarveiskalvo ohenee ja muoto muuttuu niin alkaa tosiaan tulemaan sumenemista ja ehkä pahin itselle on ollut tuo kaksoiskuvien ilmaantuminen joka haittaa erityisesti lukiessa, telkkaria katsoessa ja koneella työskennellessä.

Maailma Keratoconuksen silmin:


Itsellä näkökyky on tuota ylärivissä oikealla olevaa (vasen on normaalinäkökykyisen) eli ei onneksi ihan niin paha kuin nuo alimmat, mutta kuitenkin niin, että häiritsee monia päivittäisiä asioita.

Silmäleikkaus

Kävin kontrollista Medilaserilla lokakuussa 2017 ja nyt tilanne olikin muuttunut lääkärin mielestä niin, että hän ei suostunut kirjoittamaan uusia silmälasireseptejä vaan suositteli, että silmät operoitaisiin heti. Taas ällikällä lyötynä lähdin sieltä. Onneksi on Facebookissa oma tukiryhmä, josta aloin kysymään, että missä ja miten porukka on leikkauttanut silmiään sillä nuo Medilaserin hinnat (ja varmaan samaa luokkaa muuallakin yksityisellä) oli huikaisevat: silmiini olisi tarvinnut tehdä ns. kovetushoito sekä intact-renkaiden asennus ja siihen lystiin olisi mennyt siellä rahaa 7000-8000e, josta Kela ei olisi korvannut juuri mitään. Noh, onneksi sain kehotuksen pyytämään lähetteen HUSiin ja sainkin sen. Joulukuussa kävin esitutkimuksissa ja ensimmäinen silmä leikattiin 12.2. Toisen silmän vuoro on vielä myöhemmin tänä keväänä. Ja tämä kaikki poliklinikkamaksulla. 

En tiedä, mutta maanantain lähestyessä alkoi jännittämään ihan kauheasti. Ei ollut kaukana ettenkö olisi jänistänyt :). Jotenkin tunne, että juuri silmää aletaan ronkkimaan ei tuntunut yhtään kivalle. Noh, onneksi oli mukana tuki ja turva joka tsemppasi.

Etukäteen olin käynyt hakemassa kaikki lääkkeet ja aamulla napannut vielä 600:n buranan, koska leikattu silmä on ensimmäisen vuorokauden erityisen kipeä. Olin toivonut, että vasen silmä leikataan ensin koska se oli omasta mielestä enemmän ongelmallisempi, mutta koska kuitenkin oikea oli huonommassa kunnossa niin se leikattiinkin ensin.
  • Valokovetushoito (Corneal Cross Linking)
    Cross Linking -toimenpiteessä sarveiskalvon epiteelipinta rapsutetaan pois ja tämän jälkeen silmä kyllästetään riboflaviinilla, jonka jälkeen sarveiskalvoa valotetaan puolen tunnin ajan UV-A-valolla. Lopputuloksena on sarveiskalvon sisäisten ristiliitosten määrän lisääntyminen ja sarveiskalvon jäykistyminen. Toimenpide on turvallinen, ja sen tulokset ovat erittäin hyviä, vaikkakin pidemmän aikavälin tutkimuksia toimenpiteen tehokkuudesta vielä kaivataan.
Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa ja ehkä se teki itselle sen häijyn tunteen kun koko toimenpiteen ajan näet sillä leikattavalla silmällä mitä siihen tehdään.. Missään vaiheessa toimenpidettä ei tuntunut kipua ja lääkäri ja hoitajat olivat erittäin mukavia, rauhallisia ja juteltiin koko ajan.. tai siis minkä itse jännitykseltäni pystyin kakaisemaan suustani :).

Alkuun laitettiin puudutustipat ja sitten alettiin rapsuttamaan silmän pintaa pois sellaisella muovilusikkamaisella esineellä. Tämä tuntui ehkä epämiellyttävimmältä ja kun pintaa raavittiin niin näkökyky myös samentui välittömästi. Pinnan kaapimisen jälkeen vuorossa oli seuraavien tippojen laitto n. 30 sekunnin välein seuraavat 15 min. ja sitten viimeisenä taas 15 min ja vuorossa oli silmän kovetus UV-A-valolla. Viimeisenä asennettiin suojapiilolasi silmään. Itse toimenpide kesti n. 30 min. - kiitos heidän uusien laitteiden jotka nopeuttivat toimenpidettä entisestä tunnista puoleen!

Pääsin saman tien kotiin. Aloin ottamaan särkylääkkeitä samantien ja kivut alkoivat n. 2 tunnin kuluttua toimenpiteestä.. Silmä oli kyllä todella kipeä ensimmäisen vuorokauden ja tippojen laittokin tuntui ihan tuskalta kun tuntui että silmä pyörii kuin hedelmäpeli ja luomet niin raskaalta. Toisena päivänä kipu alkoi hellittää, mutta mulle sattui niin huono tuuri, että sain ihan hirveän flunssan siihen samaan lykkyyn eli sairastin sitten kaksi sairautta samaan aikaan. 

Nyt leikkauksesta on mennyt 5 päivää. Särkylääkkeitä en parin ekan päivän jälkeen tarvinnut. Ensimmäistä kertaa silmällä näki jotain - sumun sijaan - torstaina eli 3 päivää leikkauksen jälkeen. Tuolloin oli myös eka jälkitarkastus ja piilolasi poistettiin silmästä. Sain myös luvan aloittaa kortisonin laittamisen silmään, joka myös vie tämän viimeisenkin hähmäisyyden silmästä. Sumuisuus johtuu siitä, että silmänpinta ei ole vielä täysin parantunut vaan pinnalla on vielä jotain solurippeitä toimenpiteestä. 

Tämän sumuisuuden kanssa pärjää kuitenkin kotioloissa kun toinen silmä edes toimii :). Tippoja saa vielä tänään laittaa kolmea erilaista, mutta huomisesta lähtien on enää kosteustipat (seuraavat 6 kk) ja kortisonitipat (1kk) ja seuraava kontrolli onkin kuukauden päästä.

Ajatukset toimenpiteestä

No, saa nähdä muuttuuko mielipide jos tarkkuutta ei tule silmään, mutta toisaalta paraneminen on ollut päivittäin huomattavaa, joten ehkä turhaan jännitin toimenpidettä ja alan uskomaan, että kyllä tästä vielä silmä saadaan, joten toisen silmän suhteen olo vähän rennompi. 







maanantai 5. helmikuuta 2018

Project Life 2018 - Viikko 4

Pikkuisen jäljessä mennään näin viikon 6 alkaessa, mutta eipä tässä hätää vielä :). Kyllä viime viikko tässä kiritään kiinni...

Viikolla 4 vietettiin Jiin synttäreitä, tarvottiin lumimyrskyssä, paijailtiin hoitokoiria, tehtiin töitä ja kirppisteltiin ja käytiinpä Turkkusessakin viikonloppuna juhlimassa :). Ja olihan meillä "jännättävänä" (No ei tod) vaalitkin.

Oli taas tapahtumarikas viikko!

Project Life: Project Lifessä on tarkoitus tallentaa kalenterivuoden jokaiselta päivältä kuva/muisto. Project life voi olla arkielämästä, vauvan ensimmäisestä vuodesta, lasten arjesta, talon rakennuksesta, omasta kuntovuodesta - you name it. Tarkoituksena on tallentaa muistot jotka muuten saattaisi unohtua aikaa myöten. Project Life on amerikkalaisen Becky Higgingsin luoma konsepti ja suosituimmat sivukoot ovat 8" tai 12". Tallennusta voi tehdä ihan perinteisesti albumiaskartelemalla tai sitten diginä kuten minä teen.



Month of Challenges - se on nyt taputeltu!

Det var det! Kuukausi päivttäisiä haasteita on nyt taputeltu.. tällä kertaa jotenkin oli paljon seesteisempi tunne kuukauden edetessä ja vaikka pari vikaa viikonloppua menikin reissutessa ja viimeisen viikonlopun jäljiltä edessä oli 6 leiskan kiriminen niin silti sain tehtyä sivut ajoissa ilman kiireen tuntua. Myös välivuoden pitäneenä huomasi, että oli kiva taas tehdä haastetta kun taas vuonna 2015 kun tein toista vuotta peräkkäin tuntui moni haaste toistolta edellisvuodelta.

Kivaa oli ja ehkä yksi isoin juttu itse sivujen tekemisen lisäksi on se yhteisö ja kannustus, tsemppaus ja palaute mitä sivuista saa. Sinänsä kun tämä harrastus on aikasta pienen porukan varassa täällä Suomessa niin Jenkeissä skräppäys on taas ollut jo todella pitkään suosittua. Kyllä tästä tällä kertaa jäi myös kipinä osallistua joihinkin kuukausi/teemahaasteisiin jatkossakin säännöllisen epäsäännöllisesti - yhtenä tavoitteenahan tälle vuodelle oli tehdä 50 leiskaa (että pääsisi edes vanhan tahdin alkuun) joten se puuttuvat 20 leiskaa luulisi tulevan ihan helpolla :).

Mutta tässä vikat leiskat haasteeseen:







torstai 25. tammikuuta 2018

Hyvää päivää ja nuken rakentamista

.. Ei oo yhtään sitten mun juttu tämä "Art Doll".. Tykkään kyllä mixed mediasta, mutta tämä tyylisuunta on mulle ehkä vähän "too much". Kun tänään näin tämän päivän teeman haasteeseen niin hetken jo ajattelin, että no niin.. mun haasteet oli tässä. Ei meinannut saada konetta käyntiin sitten millään. No, ei muuta kuin selailemaan The Lilypadin -kittejä ja sieltä löysin mieleisen kitin teemaan ja sitten hokasin nukkea rakentaessa, että onhan mulla tähän värimaailmaan elementtejä. Kun pääsi sen kriittisen pisteen yli niin voila.. pikku hiljaa sivu alkoi hahmottumaan ja luomisen tuska helpottamaan :)..



Säiden herra.. please.. voisitko päättää mitä sieltä taivaalta tulee?

Jotenkin tuntuu nämä nyky talvet ihan älyttömiltä. Ensin on puoli talvea täysin lumetonta ja yhtäkkiä tulee kerta linttuusta se 30 senttiä. No, koko maa on tietenkin sekaisin - Junat ei kulje ja autot kolaroivat. Siihen päälle yksi päivä ihan mieletöntä lumimyrskyä ja lentoliikennekin saadaan jumiin. Mutta mikäs on sen jälkeen loogisempaa kuin heittää vaikka rankka vesisade koko päiväksi.. nou problem! Paitsi, että kaikki tullut lumi sulaa ja taas talsitaan loskapaskassa. Joten säiden herra, voisitko kiitos päättää mitä sieltä taivaalta tuuttaat :). Mä kyllä tykkäisin kun talvi olisi talvi - lunta, pikku pakkasta ja aurinko - eikä yhtään tuulta. Just sellainen olisi mun mielestä hyvä talvi.


Project Life 2018 - Viikko 3

Viime viikko oli täynnä tapahtumia ja tuntui ettei tunnit riitä päivässä...
Oli duuneja, kirppistä, kaappien suursiivousta ja uudelleen organisointia, kämpän raivausta yleisesti, valmistautumista viikonloppuun ja lastenvahteihin.

Kirppikselle viety tavaraa pienissä erissä ja ihan kivasti on liikahtanutkin ja kämpän raivausta tehdessä tulee koko ajan sitä sun tätä eteen jota voi taas viedä kirppikselle. Isoin urakka oli ehdottomasti makkarin kaikkien kaappien raivaus. Liinavaatteita karsin todella rajulla kädellä jättäen vain muutaman setin käyttöön. Yksi ikean kassillinen lähtee eläinshelterille ja yksi ikean iso kassillinen verhoja jne. taas kirppikselle. Ja yksi jätesäkillinen taas ihan roskiin.

Lauantai-aamuna olin askartelukirppiksellä aamupäivän, mutta se ei ollut oikein kannattava reissu vaan tuntuu, että siitä tuli enemmän duunia kun nyt joutuu käymään kaikki kamat läpi ja täsmäyttämään mitä on myynnissä Facessa. Tosin oli kiva nähdä tuttuja, että ehkä otan sen siltä kannalta ihan kivana reissuna :).

Ex-anoppi ja käly tuli lauantaina päivä junalla meille ja olivat lastenvahtina kun me lähdimme 26 years of Dance -risteilylle. Risteily oli Jiille yhdistetty joulu/synttärilahja ja oli ihan kiva päästä jorailemaan huippumusan parissa. Sinänsä mun risteilykiintiö on aika täynnä, koska kuitenkin laivalla käydään suht usein, mutta tää on niin eri juttu kuin normiristeilyt, joten tätä kyllä odotettiin.
Sunnuntaina kun saatiin illalla kyläilijät junaan niin sänky houkutteli ja olinkin nukkumassa jo kasin jälkeen :).







tiistai 23. tammikuuta 2018

lääh puuh.. yksi päivä reissussa ja hirveä läjä leiskoja..

.. viikonloppuna oltiin laivalla ja jäi lauantai tekemättä ja sunnuntaina olin niin väsynyt, että maanantaina olikin sitten urakka kasassa.. ja tänään olenkin tehnyt 4 leiskaa, mutta nyt on taas kaikki tehtynä ja huomenna pääsee kasaamaan viime viikon Project Lifeä :).. jaksaa jaksaa.. tammikuu on kohta ohi :)

17. päivä

18. päivä

19. päivä

20. päivä

21. päivä

22. päivä

23. päivä



Porkkanakakku

Toisena leivontalauantaina leivoimme porkkanakakkua. A ilmoitti, että hän ei siitä tykkää ja näin ollen ei halunnut osallistua edes leivontaan. Olisko nyt vaan ollut ettei porkkana ja leipominen kuulu hänen mielestään yhteen :).. No, mepä tytöt leipastiin kakku kasaan ja hyväähän se oli.

Resepti lainattu täältä (Tiinan mehevä porkkanakakku/meilläkotona.fi).


tiistai 16. tammikuuta 2018

Digileiskoja haasteeseen.. puolivälissä ollaan

Kaksi viikkoa jo sinnitelty haasteiden kanssa ja nyt huomaa, että pikku hiljaa tekemiseen tulee rutiinia ja leiskat valmistuvat nopeammin (lue: reilussa tunnissa) mikä on sinänsä kiva, että jää aikaa sitten muuhunkin. Varsinkin kun tässä samaan aikaan kämppä on ihan pommi kun kaappeja on käyty läpi ja paljon tavaraa lähdössä eteenpäin :).

14. päivän leiska kertoo meidän aika normi arjesta, joka on aika hektistä aina aamu kello 7.00:stä ihan puolille öin. Yleensä kyllä paljon kerkeää saamaan aikaankin eikä sellaisia löhöilyhetkiä ole ihan mahdottomasti.

15. päivä haasteena oli täyttää leiskasta 75% kuvalla tai elementeillä. Päätin käyttää isoa kuvaa ja teemaksi valitsin "One little Word" -konseptin.. joka myös on amerikkalainen. Tarkoituksena oli valita yksi sana jota haluaa korostaa koko vuoden. Minun tämän vuoden sana on ROHKEUS.






maanantai 15. tammikuuta 2018

Project Life 2018 - Viikko 2

Niin se toinenkin viikko hurahti.. Kiirusta pukannut.. Arjen alkamisen merkeissä: lapsilla koulu ja treenit ja itsellä työt. Myös kolmen viikon kirppis on teettättänyt nurkkien siivousta ja "fyysisen" kirppiksen lisäksi pitäisi laittaa tavaraa myyntiin Torille sekä Huutoon että Faceen.. moneen suuntaan erityyppistä tavaraa :)..



Mukavaa viikkoa!


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

digileiskoja haasteeseen

 Haaste on kohta puolessa välissä ja olen hyvin ajantasalla sivujen suhteen.. vähän jännittää miten käy kun seuraavat kaksi viikonloppua ollaan reissussa :S.. noh, se tarkoittaa, että pitää tehdä joinain päivinä parikin leiskaa ja varata enemmän aikaa.

11. päivän haasteena oli tehdä sivu yhdestä tietystä omavalintaisesta päivästä. Valitsin päivän kun kuopuskin lähti kouluun ja tietyllä tavalla arkemme helpottui aikataulujen suhteen.


12. päivän haasteena oli tehdä sivu ainakin 5 vuotta vanhasta kuvasta. Ajattelin heti mennä kerralla taaksepäin kunnolla ja meninkin sitten 40 vuotta ja skräppäsin ensimmäisen kuvan mitä musta on otettu. 


13. päivänä haasteena oli valmis "template" - toisaalta nämä ovat mieluisia mutta toisaalta ihan h***tin vaikeita. No, ensin riisuin pohjan kokonaan koristeista ja siitä lähdin rakentamaan sivua.

Tässä malli/pohja josta sivua lähdettiin rakentamaan:


ja tässä oma sivuni mukaellen yllä olevaa pohjaa







perjantai 12. tammikuuta 2018

Digileiska: Kirje tulevaisuuden minälle ja simppelileiska

MOCin parissa tämä postaus...

Yhdeksännen päivän aiheena oli kirje tulevaisuuden minälle vähintään 150 sanalla. Uskon, että tämä tulee olemaan muutoksen vuosi elämässäni ja niinpä oli tietyllä tavalla "helpompaa" kirjoittaa tarina leiskaan. Joskin siitä tuli niin henkilökohtainen, että en ainakaan tälleen julkisesti paljasta mitä siinä on, mutta tietenkin osana toivoin, että omat ja läheisten asiat ovat kunnossa..



10. päivä oli haasteena tehdä simppeli sivu jossa taustapaperissa ei saa olla kuvioita (tekstuuri oli ainut mitä sai olla) sekä 3-5 elementtiä kuvan ja taustan lisäksi. Noooh... sain sivun aikaiseksi, mutta jatkoin sitten sivun loppuun omaa albumia varten kun en välttämättä ihan noin pelkistetyissä näe sitä "arkistoinnillista/historiallista/muistollista" arvoa :).

Tässä haastetyö:


Ja sitten lopullinen omaan albumiin tuleva sivu:






tiistai 9. tammikuuta 2018

Uusi vuosi ja uudet tavoitteet

Dodiin.. nyt ne on sitten julkisia.. mun tavoitteet tälle vuodelle.. Työt on vieneet kaiken ajan viimeiset pari vuottta ja tuntuu, että vapaa-ajalle ei ole ollut enää paljon aikaa tai energiaa ja siihen haluan tänä vuonna tehdä muutoksen.. palata joissain jutuissa entiseen aikaan. Aikaan jolloin luin enemmän, liikuin enemmän, näin ystäviä enemmän, harrastin ylipäätään enemmän juttuja..  olin ylipäätään jotenkin idearikkaampi ja aktiivisempi..

Huomaan jo nyt eron vaikka reilun viikon olen noudattanut asettamiani tavoitteita. Olen vain yhden leiskan jäljessä haasteessa, eka Project Life viikko tallennettu ja tämä viikko ajan tasalla, olen lukenut joulun jälkeen 4 kirjaa ja viides menossa. Ja mikä mielenrauha.. jotenkin tuntuu, että näin levänneenä mun aivot ei ole hetkeen ollutkaan.

Ehkä muutama isompi juttu on myös saanut vahvistusta ja toivottavasti ne ottavat tuulta alleen.. tunne, että nyt jos koskaan on "carpe diem" hetki :). Otettava elämä takaisin omaan hallintaan. Mutta niistä enemmän kun niiden aika on.





Project Life 2018 - Viikko 1

Ajatella, että tätäkin vuotta on jo viikko takana ja tuntuu, että joulustakin on ikuisuus. Yhtenä tämän vuoden tavoitteena (en puhu lupauksista vaan mieluummin tavoitteista) on saada tämän vuoden jokainen päivä kirjoihin ja kansiin Project Lifen muodossa.

Project Life on Becky Higginsin luoma konsepti ja siitä on tullut vuosien mittaan niin suosittu, että samaa ideaa on jatkojalostettu vaikka mihin formaatteihin ja löytyy useammallakin nimikkeellä, mutta ehkä Project Life on se tunnetuin nimike pocket scrapping:in rinnalla. Projectin idea on tallentaa vuosi elämästä (omaa arkea, talon rakennusta, lapsen silmin, lapsen ekaa vuotta, omaa vaikka liikuntaharrastusta tms.. you name it) ottaen joka päivältä valokuva ja tallentaa se pienen tekstin kera niin että vuoden päätteeksi sinulta löytyy vuoden jokaiselle päivälle kuva ja teksti.

Itse olen tehnyt Project Lifen vuonna 2011 ja silloin ihan "fyysisillä" tuotteilla ja näin jälkikäteen on ollut hauska katsoa mitä kaikkea ko. vuonna tapahtui.. sieltä löytyy meidän omaa arkea mutta myös asioita mitä maailmalla on tapahtunut ja jos mennään vielä eteenpäin niin saatan kuvitella miten lapsista on hauska aikuisena naureskella vaatemuodille tai tekniikalle mitä kuvissa näkyy :D.

Pitemmittä puheitta meidän eka viikko.. ollos hyvät :).

Jokaisesta viikosta muodostuu aukeama, joten ylempi kuva on vasen sivu ja alempi taas oikea sivu. Vuoden lopussa lataan nämä Ifoloriin ja kokoan yhtiin kansiin koko vuoden.