maanantai 17. joulukuuta 2018

Loma Thaimaassa osa 1 - Paratiisisaari Koh Kood



Reissumme alkoi laskeutumalla Bangkokiin ja hypättyämme taksiin suuntasimme kohti ensimmäistä majapaikkaamme Mae Phimissä. Koko reissumme kesti kaksi viikkoa, mutta Mae Phimissä olimme alkuun päivän ja sitten viimeisen viikon. Mae Phimistä kerron kolmannessa osassa lisää.

Miten Koh Koodille pääsee?


Jos Koodille mielii suoraan eikä mennä esim. Changin kautta täytyy suunnata Trattiin. Mae Phimistä on Trattiin hieman alle 200 kilometriä ja taksilla matka kesti vähän reilu 2 tuntia (Bangkokista suoraan mentäessä kannattaa varata hieman yli 4 tuntia). Taksimatka maksoi 2800bahtia, mikä on noin 75 euroa (Bangkokista kyyti maksaa n. 110e). Lauttaliput olin ostanut etukäteen netin kautta ja neljälle hengelle liput maksoivat n. 57e. Tratista lähtö tapahtuu Laem Sokin laiturilta ja me käytimme matkaan Boonsirin katamaraania. Matkaan lautalla vierähtää n. 1.3h, mutta mikäs siinä on istuessa kun voi valita istuuko sisällä viileämmässä vai ulkona varjossa/auringossa. Jos on merisairautta havaittavissa niin lautalla löytyy myynnistä pahoinvointitabletteja :). Tosin itsellä nämä pari kertaa mitä käynyt on meri ollut ihan tyyni…



Valkoisia rantoja ja vähän turisteja


Olen ollut Koh Koodilla - tai paikallisille tutummin Ko Kutilla -  keväällä 2017 ja jo silloin päätin, että joku päivä tuon lapset Koodille. Koh Kood on pieni saari, joka on kooltaan 23 kilometriä pitkä ja 9 kilometriä leveä. Saarella menee yksi ns. päätie jonka varrelta lähtee pieniä teitä ja myös suurinosa kaupoista ja ravintoloista löytyy joko tämän tien varresta tai rannoilta. Ensimmäisellä kerralla majoituin Koh Kood Resortilla, joka on hieno kohde ja tähän mennessä mielestäni tarjonnut parhaat mahdollisuudet nähdä isojakin kaloja suoraan rannasta. Tällä kertaa majoituimme Good View hotellissa, joka valikoitui hotelliksemme, koska sovimme kaikki samaan mökkiin (4 henkeä) ja toisaalta myös sijainti on kaikista ideaalein. Sinänsä hotellin maisemat ja sijainti oli kympin arvoinen, mutta hotelli sen sijaan aika kämänen… sängyt oli kovia ja tuntui kun olisi nukkunut 3 yötä laverilla :).

Näille pikku saarille kannattaa suunnata, jos mielii kohteisiin joita ei ole vielä turismi pilannut. Koodilla saat omaksesi ihanat valkoiset rannat ja kirkkaat vedet lukuisine kalalajeineen. Ei ole karaokepaikkoja eikä kännihuutelua pitkin yötä. Iltaelämä koostuu enemmän rennosta hengailusta pienissä rantabaareissa nauttien lämmöstä ja auringonlaskuista.



Rahalla saa ja mopolla pääsee.. vai miten se meni?


Saarikohteet ovat haastavia jos ei halua mopoilla koska silloin saarista jää iso osa kokematta, sillä varsinaista taksiliikennettä ei ole ja suurinosa resorteista on syrjässä palveluista. Mopon päivävuokra on noin 250-400 bahtia, mutta on kyllä ehdoton väline liikkumiseen. Saarella on ehdottomasti jyrkimmät mäet mihin ikinä törmännyt, joita surata ylös ja alas. Mäkien jyrkkyys taisi olla 8-18%:n luokkaa :). Liikenne Thaimaassa on vasemmanpuoleinen, mutta nopsaan siihenkin tottuu. Liikenne näissä pienissä kohteissa on rauhallista ja ei ole ollut pelkoa, että paikalliset tulee ja jyrää sinut omilla kulkuvälineillään – tätähän yleisesti pelotellaan Thaimaasta ja varmasti isommissa kohteissa kannattaakin miettiä vuokrausta toisenkin kerran.

Vesiputoukset nähtävyyksinä


Saarella ei tosiaan ole juuri mitään varsinaisia nähtävyyksiä vaan enemmän tarjolla rentoa hengailua auringon ja ihanien rantojen parissa. Ensimmäisellä kerralla olimme keväällä ja koska sadekaudesta oli niin pitkä aika niin saaren kolme vesiputousta olivat kerennyt kuivumaan. Tällä kertaa kun sadekausi oli vasta päättynyt muutamaa viikkoa aiemmin pääsimme uiskentelemaan myös vesiputouksissa. Saarelta niitä löytyy kolme kappaletta, mutta me kävimme vaan kahdessa. Ensimmäinen vesiputous jonne suuhtasimme oli Khlong Chao Waterfall. Tämä on saaren suosituin vesiputous, mutta silti siellä ei lisäksemme ollut kuin parikymmentä henkeä (mikä tuntui silti saaren turismimäärässä isolta määrältä) ja toinen kohteemme oli Khlong Yai Kee Waterfall.Vesi on ihanan raikasta näillä vesiputouksilla ja tuntui hauskalle kun pienet kalat tulivat heti kimppuun syömään kuollutta ihoa (sai kalakäsittelyn ilmaiseksi siinä missä joskus on tullut itsekin maksettua näistä jalkakäsittelyistä :D). Vesiputoukset on keskellä viidakkoa, joten liikuntaesteisille sanoisin että täysin mahdottomia.

Rannoista ehdottomasti parhaat ovat saaren keskellä oleva Klong Chao Beach, snorklailuun Bang Bao Bay (hotelli Koh Kood resortin ranta) sekä saaren perällä oleva upea Ao Praon ranta. Rannat ovat noin pari kilometriä pitkiä ja muihin turisteihin ei juuri törmää vaan saa aikasta rauhassa nauttia "itsekseen".



Saaren palvelut


Saarelta löytyy useita ravintoloita ja reissun eka länkkäriruoka syötiin paikallisesssa pizza ja pasta paikassa (kuopus oli vähän kyllästynyt jo riisiin). Se mikä paikasta teki käymisen arvoisen oli huikeat suosittelut tripadvisorissa ja eipä todellakaan tuottanut pettymystä. Paikkaa vetää italialainen Alexsandro ja pizzat hakkaa monet pizzeriat ihan Suomessakin mennen tullen. Alexsandron kanssa tuli turistua pitkä tovi esim. elämästä saarella ja vaikka itselle tuli mieleen, että olisipa ihana vaan asua noin rennosti niin Alexsandro toi myös saarielämän hankaluudet logistiikan ja palveluiden osalta. Mantereelle on matkaa tunti veneellä, kouluja ei ole kuin yksi ja kaupat ovat puutteellisia tarjontoineen. Eli home sweet home :)..

Jouduimme myös käymään saaren ainoassa lääkärissä/sairaalassa kun kuopuksemme korvat ärtyivät ja hän on herkkä korvatulehduksille. Noh, onneksemme lääkäri puhui verrattain hyvää englantia ja saimmekin antibiootin. Hauskaa oli, että ajaessamme pimeän viidakon läpi sairaalaan ja huomattuamme, että olemme ainoat potilaat lääkäri raahustaa pyjamahousuissa ja virttyneessä T-paidassa jostain takahuoneesta :). Noh, me saimme lääkkeet ja kustannut oli 280bahtia (n. 8e). Saarella on hyvin rajallinen hoidon/lääkkeiden tarjonta, joten täytyy pitää peukut pystyssä ettei mitään isompaa tule reissussa.

Saarelta löytyy pieniä kauppoja useita päätien varrelta, ainakin yksi apteekki (jos parempi lääkevalikoima kuin esim. sairaalassa) ja kaksi rahanvaihtokiskaa. Käteistä kannattaakin ottaa mukaan sillä resorttien ulkopuolella monessa paikassa ei käy kortit ja automaatteja ei saarella ole.



Mitä mukaan saarille?


Ehdottomasti mukaan tarvitset taskulampun. Kun pimeys tulee niin liikkuminen on ihan mahdotonta ilman valoa. Myös itikkamyrkky on kova sana. Moskiitot on niin nopeita ettei niitä kerkeä juurikaan huomaamaan ja itsellä ainakin rapsutusta jatkuu todella pitkään verrattuna suomalaisiin hitaisiin serkkuihin. Myös hiekkakirput on hanurista, joten ei kannata hirveästi kaivella jaloilla hiekkaa (varsinkin iltaisin), voin taata että öistä tulee ihan helvettiä polttavine jalkoineen. Snorkkelit on myös kova sana. Jos sinulta ei löydy niin älä osta mitään halpaa lelua täältä suomesta vaan osta mieluummin saarten sukellusliikkeistä kunnolliset! Uteliaisuutta ja himppanen rohkeutta ja mopon selkään ja tutkimaan paikkoja. Monia hauskoja ja hienoja paikkoja tuli nähtyä ihan vaan ajelemalla ympäriinsä.

Seuraavassa osassa kerron Koh Makista jonne suuntasimme seuraavaksi.
Jos heräsi kysymyksiä tai ihmetyksiä niin kommentoi alas niin vastailen parhaani mukaan.




torstai 22. marraskuuta 2018

9 hyvää syytä elää by Ryhmäteatteri

Kuva: Ryhmäteatteri/Mitro Härkönen

Nyt on kyllä tullut nautittua kulttuuria "urakalla", mutta kun saa hyvän tarjouksen lipuista niin eihän sitä malta olla tarttumatta tarjoukseen.

Meille on muodostunut neljässä vuodessa perinteeksi käydä joka kesä Suomenlinnassa katsomassa Ryhmäteatterin kesäesitys ja niin teimme myös tänäkin vuonna. Tämän kesän näytelmänä oli "Yksi lensi yli käenpesän" ja täytyy sanoa, että tykkäsin kovasti! Samaa en voi sanoa viime vuotisesta Aleksi Kiven seitsemästä veljeksestä, joka oli niin turkkamainen tulkinta, että ensimmäistä kertaa ikinä tuli mieleen, että kehtaako lähteä kesken pois..

Nyt sitten pääsin ensimmäistä kertaa Ryhmäteatterin omiin tiloihin näin kesäkauden ulkopuolella. Näytelmänä oli "9 hyvää syytä elää", joka on kantaesitetty lokakuussa eli suht tuore näytelmä kyseessä. Tarinassa seurataan nuoren Klaara Harmaan elämää, jota hän pääosin pystyy elämään vain neljän seinän sisällä ahdistuksen, masentuneisuuden ja syrjäytymisensä vuoksi. Ikkunan takaa seuraten muiden henkilöiden menemistä ja elämistä - joka ulkopuoliselle näyttäytyy varsin normaalilta, mutta kun näiden henkilöiden tarina aukeaa, se on kaikkea muuta. Jokaisen henkilön tarina tuntui ehkä pelottavankin todelta ja kuinka monesti ihmiset kohdatessaan samassa tilanteessa olevia kääntävät mieluummin katseensa... poissa silmistä, poissa mielistä. Tarina kertoi vahvasti siitä mitä on joutua esim. yhteiskunnan palveluiden varaan tai jopa ulkopuolelle ja jotenkin ainakin itselle kolahti ajatus että pakotetaanko ihmiset juoksemaan oravanpyörässä, sillä jos pyörästä tippuu niin "kukaan" ei pidä huolta olet sitten koditon, työtön, vanhus tai mielenterveys"potilas"?

"Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää on tarina yhteiskunnan laidalla elävistä ihmisistä, jotka uskaltautuvat näkemään ympärillään hoippuvien kanssakulkijoiden hädän. Esitys liikuttaa ja antaa ajattelemisen aihetta - sekä monet vapauttavat naurut. Kun esityksen aiheena ovat masennus, yksinäisyys, syrjäytyminen, alkoholismi, köyhyys ja rapautuva mielenterveyshoitojärjestelmä, muun muassa, lopputulos voisi olla turruttavan ahdistava. - Tuula Viitaniemi, Yle"
Näytelmässä Klaara sai tehtäväksi psykpolin hoitajaltaan tehtäväksi kirjata 9 hyvää syytä elää. Teema kantoi hyvin läpi näytelmän ja loppua kohti syitä alkoikin löytymään. Aloin itsekin miettiä, että mitkä ovat omat 9 hyvää syytä elää. Homma tuntuu helpolta, mutta muutaman syyn jälkeen tuntui ettei syyt ole niin painavia kuin ensimmäiset - jos haetaan nimenomaan syitä "miksi eläisin" eikä välttämättömyyksiä elämiseen (esim. ilma, ruoka jne) :).. Omat tärkeimmät syyt elämiseen: 

  1. Perhe (sis. lähiomaiset) ja erityisesti lapset, haluan nähdä heidän kasvavan 
  2. Elämykset ja kokemukset, haluan nähdä ja kokea asioita mieluummin kuin kerätä materiaa
  3. Olla tueksi ja avuksi ihmisille
  4. ... pitää jatkaa selvästi miettimistä :)...

Näyttelijät tekevät näytelmän

Näytelmän roolituksesta täytyy antaa täydet pojot! Klaara Harmaata näyttelee Ella Mettänen Tampereen Työväen Teatterista. Klaaran rooli keskeisin tarinassa eikä ollutkaan montaa kohtausta missä Klaara ei olisi ollut mukana. Ella oli mielestäni hyvä valinta Klaaraksi! Ellan olemus ja tulkinta onnistui välittämään nuoren naisen ahdistuneisuuden hyvin. Pihla Penttinen loisti Klaaran äidin roolissa. Jotenkin tuli oma äiti mieleen joistain kohtauksista :). Minna Suuronen ja Robin Svartström edustaa mulle sitä vahvaa Ryhmisläisyyttä, johon ei voi pettyä kun he ovat lavalla. Ehkä näytelmän yllättävin ja hauskin rooli oli Juha Kukkosen "Urho Kalevan" rooli, miten voikin tulkita koiraa ja tunteita noin hauskasti ja osuvasti?! Mutta sitten vikaksi mun ehdoton suosikki! Santtu Karvonen. Musta tuntuu, että laittaa Santun mihin tahansa rooliin niin se on vaan hauska. Nytkin sai nauraa Santun postinjakajaroolia ihan täysiä :). Innolla odottelenkin ensi vuonna ilmestyvää Fingerpori-elokuvaa jossa hän on Heimo Vesa :).


Arvosteluita näytelmästä voit lukea mm.:

Helsingin Sanomat: Juha Kukkonen loistaa jiveä tanssivana koirana Anna Krogeruksen uutuusnäytelmässä

Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää muistuttaa, että olemme täällä toisiamme varten

Ja lippujakin vielä näyttää olevan (esitykset 15.12.2018 asti)