maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kaupunkipuutarha omalla takapihalla

Kun olen elänyt suurimman osan elämästään kehä3:sen ulkopuolella niin olen huomannut että mitä vanhemmaksi olen tullut olen alkanut kaipaamaan omaa kasvimaata - vaikka nuorena maalla asuminen tuntui lähinnä orjatyömaalta :). Muutettuamme rivitaloon vuonna 2009 aloin heti miettimään takapihan hyötykäyttöä. Takapihalle ei oltu suunniteltu mitään vaan se oli metsittynyt ja kenelläkään ei ollut käyntiä takapihalle vaan takapihalle oli ainoastaan parveke. Pari ensimmäistä kesää meni nopsaan muissa kiireissä ja vasta 2011 pääsin aloittelemaan työtä. Ensimmäisenä kesänä oli edessä ihan pelkkä raivaus kaikista vattupensaista ja horsmista ja muista rikkakasveista. Siitä se ajatus pikku hiljaa lähti ja kesä kesältä takapihalle on ilmestynyt uusia juttuja. Tosin jäniksetkin ovat aiheuttaneet uusiutumista omalla tuhotyöllään. Noh, tänä kesänä vaihdoin kunnon jyrsijäaidat joten toivottavasti suuremmilta uusimisilta oltaisiin päästy tällä erää.


Puutarhaa on myös ollut kiva hoitaa lasten kanssa. He ovat innolla kasteluhommissa ja sadon keräämisessä, jota tulee koko kesän. Toisaalta lasten mukaan ottaminen oli yksi tärkeistä motiiveista. Näkevät miten kasvit kasvavat ja "mistä tuotteet tulevat" eikä vaan, että haenpa salaatin kaupasta (joka olisi todennäköisesti nopeampaa ja edullisempaa :)).

Mitä hyötypuutarhastani löytyykään?

Ihan ensimmäisenä oli selvää, että haluan kasvatuslaatikot ja niissä yhdessä minulla on pysyvästi yrttejä ja toinen vakkari on mansikat, jotka onkin kivasti lähtenyt levittäytymään ja valtaamaan puutarhaa. Kahdessa vaihtuvassa laatikossa minulta löytyy tänä kesänä perunaa ja toisessa viihtyvät salaatti ja tomaatit. Puina puutarhasta löytyy kaksi luumupuuta (perinteinen tumma ja toinen on tämän kevään ostos - keltainen luumupuu), kirsikkapuu ja tietty omenapuuna valkea kuula. Pensaina löytyy vadelmaa pihan takaosasta, mustikkaa kolmea eri lajiketta, punaviini- ja mustaviinimarjapensaat  sekä ihan parhautta - raparperia kolmen pistokkaan verran! Parvekkeen alle rakennettiin tänä keväänä 3 metrinen laatikko ja siellä sitten on tulossa herneet, paprikat ja chili. Perunaa löytyy laatikojen lisäksi myös kasvatusämpäreistä. Raja-aidan naapuriin rakensin hortensioista, joita rakastan kukista yli kaiken. ja myös syreeniä löytyy paristakin eri kohtaa. 


5 vinkkiä hyötypuutarhaan näin amatöörin näkökulmasta

  1. Kunnon pohjatyöt. Jos olisin ollut fiksu (tai ainakin ajatellut pidemmälle :)) niin raivauksen jälkeen olisin levittänyt pohjalle kunnon suojakankaan. Näin olisin välttynyt suurimmilta rikkaruohoilta (Tosin, ei rikkaruohojen nyppiminen vie kuin about tunnin ja teen sen noin kerran kuukaudessa.. mutta... ;)). Ja tietenkin kunnon kasvualustan valmistaminen kasveille on erityisen tärkeää.
  2. Monet asiat on joutunut opettelemaan ihan kantapään kautta, joten kannattaa lukea valittavista kasveista ja maaperästä mihin olet niitä suunnitellut, jotta kasvit lähtevät myös kasvamaan ja alkavat tuottamaan satoa.
  3. Hyötypuutarhan voi rakentaa minkä kokoiseen tilaan tahansa ja erilaisilla ruukuilla ja astioilla saa näyttäviäkin kokonaisuuksia vaikka parvekkeelle.
  4. Valitsemalla kasveja monipuolisesti saat satoa pitkin kesää. Salaattia menossa jo toinen erä ja kun nämä saadaan syötyä niin seuraava alkaa olemaan piakkoin valmis. Mansikassa minulla kolmea eri lajiketta niin satoa tulee näin juhannuksesta heinäkuun lopulle saakka.
  5. Suojaaminen. Itseltä mennyt "muutama euro" siihen että jänikset tai linnut käyneet herkuttelemassa, joten olenkin hommannut kunnon jyrsijäverkot puiden ympärille ja lintuverkolla sitten suojannut mansikat, tomaatit ja marjapensaat. 

Haluaisin mielläni nähdä minkälaisia puutarhoja teiltä löytyy, joten jätäthän linkin minne voin tulla ihailemaan :).












tiistai 19. kesäkuuta 2018

Luomien kestopigmentointi vaihtoehtona meikkaamiselle?

Mä oon niin lovena mun uusiin silmiin <3. Kävin vuonna nakki ja muusi (olisko ollut joskus 2012?) otattamassa tatuoimalla yläluomeen linerit. Tykkäsin työn jäljestä ja se miksi päädyin tatuointiin oli se ettei tarvitsisi enää "ikinä" laitattaa linereita.. toisin kävi.. vuosien saatossa tatuoinnista oli jäljellä todella pieni viiva ripsien ns. välitilassa. Tykkäsin siitä, että vaikkei ollut meikkiä niin näytti vähän huolitellummalta ja sitä fiilistä kaipasin tässä vuosien mittaan kun tatutointi haaleni pois.

Tällä kertaa mietin, että otan uudet rajaukset kestopigmentoinnilla ja sekä ylä- että alapuolelle. Pigmentoinnin kesto riippuu pitkälti ihmisestä (varmasti myös tekijästä ja tekniikastakin) mutta useimpien mukaan jälki pysyy vuodesta neljään vuotta. Tekijöitä löytyy vaikka minkä verran, mutta oma tekijäni tuli suositteluiden kautta. Silmiini tehtiin ns. Magic shading rajaus joka näyttää kun olisi hieman luomiväriäkin liu´utettuna luomeen. Alla olevat kuvat on otettu heti työn jälkeen ja kuten huomaa - ei mitään punoitusta tai turvotusta!


Työssä kesti 1,5 tuntia ja aika meni kyllä nopsaan. Moni kysyy että sattuuko pigmentointi? Ei satu. Ainoa mikä vähän polttelee on se hetki kun lisätään puudutusgeeliä juuri työstetylle alueelle lisää, mutta sekin tunne kestää ehkä 10 sekuntia :). 




Illalla alkoi ilmestymään turvotusta ja pari päivää yläluomet oli turvoksissa, mutta näin viikon jälkeen ei ole enää turvotusta tai ylimääräistä väriä. Täytyy tosiaan huomioida, että vaikka kuvissa heti työn jälkeen silmät näyttävät todella tummilta niin sama efekti tapahtuu myös kestopigmentoinnissa kun tatuoinneissa - ylimääräinen väri poistuu ihon parantuessa ja väri haalenee hieman.

Nyt odottelen kuukauden ja katson josko käy vielä toisen kerran vahvistamassa jälkiä :).