maanantai 21. toukokuuta 2018

Hoitokoirista helpotusta koirakuumeeseen?.. tai sitten ei :)

Olen ollut aina eläinihminen ja koirat varsinkin ovat olleet lähellä sydäntäni. Sain ensimmäisen koirani kun olin kolmannella luokalla ja parhaimmillaan perheessämme oli 5 koiraa. Toki elämäämme on kuulunut jos jonkinlaista eläintä maatilalla eläessämme - tutuiksi on tulleet lampaat (joita oli useampi sata), lehmät, kalkkunat, possut, broilerikanit (joita ei raaskittu syödä :)), kanat ja tietty kissat ja onpa minulla ollut hevonenkin.. unohdinkohan jonkun lajikkeen listalta :)?

Kun muutin tänne pääkaupunkiseudulle 2000 niin aloin himoita omaa koiraa ja pari vuotta siinä kuumeessa meni, mutta tein silloin vuorotyötä niin koiranpito olisi ollut aika hankalaa epäsäännöllisten ja pitkien vuorojen takia. 2002 siirryin päivätöihin ja totesin, että nyt on hyvä mahdollisuus ottaa koira elämään. Olin viehättynyt Suursnautsereihin ja toukokuussa 2002 meille tuli Otto ilostuttamaan elämäämme. Otto oli aika touhukas kaveri ja alussa meinasi mennä kyllä hermo siihen jatkuvaan kokeiluun ja valtataisteluun :).. mutta äitini lastenkasvatus neuvoin: vuoden päästä helpottaa :). No, vuosi vuodelta koira vaan "parani" ja oma rakkaus riiseneihin vaan syveni. Otto sai elää hyvän elämän aina syksyyn 2014 asti mutta 12,5 vuoden iässä terveys oli siinä kunnossa, että Otto oli laskettava juoksemaan vihreämmille maille.

Omasta koirasta hoitokoiriin


Ruca


Kyllä koti on ollut ontto ilman koiraa. Meni pitkään, että tottui siihen, että tietyissä jutuissa missä koira oli ollut mukana ei sitä enää näkynytkään. Uuden koiran ottaminen ei tullut oikein kysymykseen kun en halua rotua vaihtaa ja tuollainen 70 senttinen 40 kiloinen koira ei ole oikein pienten lasten ulkoilutettavissa - tai kysymys olisi että kuka ulkoiluttaa ja ketä :D. Keväällä 2017 laitoin Faceen Riiseniryhmään viestiä, että jos joku kaipailee koiralleen hoitopaikkaa niin mielelläni auttaisin. Olenkin sitä kautta saanut muutamia eri koiria hoitoon ja yksi hoidokeista on käynyt varmaan ainakin kymmenkunta kertaa sitten viime kevään. Tämä järjestely on ollut ihan loistava! Me saamme koiraseuraa ja vastaavasti toiset saavat apua hoitotarpeeseen.

Viime kesänä sain viestiä että ihana 3 -vuotias "Ruttunen" kaipaisi keväällä 2018 hoitopaikkaa kolmeksi kuukaudeksi.. ei tarttenut ihan kauaa miettiä kun jo vastasin, että tänne vaan :). Nyt tuo kolme kuukautta alkaa olemaan lopuillaan ja täytyy sanoa, että varmaan olemme "matkoilla" kun Ruttusta oltaisiin tulossa noutamaan :D. Aika on mennyt kuin siivillä ja hauskaa on ollut. Ruttusessa on paljon ihan perinteisiä riisenimäisiä piirteitä, mutta läheisriippuvaisuus on tällä koiralla isolla L:llä :D.. aina pitää olla mukana kaikessa ja pääsääntöisesti noin 15 sentin päässä - parhain paikka on sylissä. Tämähän on ollut itselle ihan parhautta - toki pari kertaa on kahvit meinannut olla sylissä ja välillä lapset jää sohvalla Ruttusen alle kun hän ei paljoa katsele ketä alle jää kun haluaa tulla syliin :D. Lapset ovat kanssa ihan hullaantuneita Ruttuseen ja yhteisiä leikkejä on riittänyt - Ruttunen ottaa hienosti huomioon pienemmät ja osaa leikkiä niin että kummallakin osapuolella on hauskaa. Ruttunen onkin näyttänyt lapsille (joilla varmaan muistijäljet Otosta haaleita) miten ihana rotu Riiseni on parhaimillaan!

Se ettei välttämättä oma elämäntilanne anna periksi ottaa omaa koiraa niin suosittelen lämpimästi kaikille joille mahdollista ottaa hoitokoiria/eläimiä sitä kokeilemaan! Samalla kun voit auttaa jotakuta saat myös itse ihan valtavasti. Pidän myös tärkeänä että lapset oppivat miten eläinten kanssa ollaan ja kuinka niitä kohdellaan osallistuttamalla heidät mukaan hoitamiseen - omat kyvyt huomioonottaen. Toivon, että lapsille jää tästä opiksi kunnioitus ja arvostus mutta myös rakkaus eläimiä kohtaan <3.







lauantai 28. huhtikuuta 2018

Keratoconus - 2,5kk toimenpiteestä

Näin se aika vaan menee.. Sain tässä taannoin tiedustelua Keratoconuksen Faceryhmän jäseneltä, että miten menee ja ajattelin, että päivitänpä silmäni vointia samalla tänne blogin puolelle :).

Nyt on kulunut noin 2,5 kuukautta toimenpiteestä ja elämä alkaa voittamaan pikku hiljaa. Vielä muutama viikko sitten ei paljoa naurattanut...

No, mikä sitten mätti vielä 1,5 kuukauden jälkeen? 

En halua pelotella ketään ja ymmärsin jälkikontrollissa (1 kk toimenpiteestä) että kaikille ei edes tule tätä samaa ongelmaa mikä minulle tuli ja tämän hieman elämää hankaloittavan sumentuman pitäisi hävitä kokonaan tässä kuukauden kahden sisällä.

Kuuden viikon kohdalla ei ole mitään kipuja, herkkyyttä tai esim. valoarkuutta, mutta toimenpiteen jälkeen silmän näkökyky ei palannut edes vanhalle tasolle vaan silmäni oli "sumea". Ekat pari viikkoa oli niin huonoa etten voinut ajaa edes autoa kun en voinut lukea kylttejä ja ekan viikon jälkeen tuntui pahalta jopa istua pimeällä auton kyydissä. Koko hämärännäkökyky oli poissa! En olisi voinut ajaa metriäkään itse. Päivälläkin silmät olivat niin eri paria. Tuntui kuin toinen silmä mikä on "normaali" olisi se -3,75 ja toinen tyyliin -10.. eikä auttanut silmälasien vahvuuskaan korjaamaan eroa.

Periaatteessa tämä ei haitannut mitään tekemistä suuremmin vaan enemmän se on se ärsyttävä tunne kun et näe kunnolla ihmisten naamoja telkkarissa tai näe kunnolla tekstejä ja tämä korostui varsinkin iltaisin kun olisi hetki aikaa katsella telkkaa ja silmät on muutenkin väsyneemmät. Lukeminen ja koneella työskentely sen sijaan onnistui kun kohde on lähellä :).

Parin ekan viikon jälkeen tilanne ärsytti myös siinä mielessä, että olen migreenikko ja koska näkö on niin eri kummassakin silmässä niin parempi silmä yritti kompensoida huonompaa ja se taas aiheutti migreeniä.

Päivä päivältä silmä on kuitenkin parantunut ja näin 2,5 kuukauden kohdalla silmä on jo suht normaali - nyt on vaan jo niin valoisat illat etten ole päässyt testaamaan uskaltaisinko ajaa pimeässä.

Seuraava kontrolli on toukokuussa ja jos kaikki on siihen mennessä kunnossa niin sitten alamme aikatauluttamaan toista silmää. Toivon, että kesän voisi olla normisti ja toisen silmän voisi operoida vasta kesän jälkeen.

PS Jos et ole lukaissut fiiliksiäni toimenpiteestä ja ekasta viikosta niin tekstiin pääset tästä.