torstai 22. marraskuuta 2018

9 hyvää syytä elää by Ryhmäteatteri

Kuva: Ryhmäteatteri/Mitro Härkönen

Nyt on kyllä tullut nautittua kulttuuria "urakalla", mutta kun saa hyvän tarjouksen lipuista niin eihän sitä malta olla tarttumatta tarjoukseen.

Meille on muodostunut neljässä vuodessa perinteeksi käydä joka kesä Suomenlinnassa katsomassa Ryhmäteatterin kesäesitys ja niin teimme myös tänäkin vuonna. Tämän kesän näytelmänä oli "Yksi lensi yli käenpesän" ja täytyy sanoa, että tykkäsin kovasti! Samaa en voi sanoa viime vuotisesta Aleksi Kiven seitsemästä veljeksestä, joka oli niin turkkamainen tulkinta, että ensimmäistä kertaa ikinä tuli mieleen, että kehtaako lähteä kesken pois..

Nyt sitten pääsin ensimmäistä kertaa Ryhmäteatterin omiin tiloihin näin kesäkauden ulkopuolella. Näytelmänä oli "9 hyvää syytä elää", joka on kantaesitetty lokakuussa eli suht tuore näytelmä kyseessä. Tarinassa seurataan nuoren Klaara Harmaan elämää, jota hän pääosin pystyy elämään vain neljän seinän sisällä ahdistuksen, masentuneisuuden ja syrjäytymisensä vuoksi. Ikkunan takaa seuraten muiden henkilöiden menemistä ja elämistä - joka ulkopuoliselle näyttäytyy varsin normaalilta, mutta kun näiden henkilöiden tarina aukeaa, se on kaikkea muuta. Jokaisen henkilön tarina tuntui ehkä pelottavankin todelta ja kuinka monesti ihmiset kohdatessaan samassa tilanteessa olevia kääntävät mieluummin katseensa... poissa silmistä, poissa mielistä. Tarina kertoi vahvasti siitä mitä on joutua esim. yhteiskunnan palveluiden varaan tai jopa ulkopuolelle ja jotenkin ainakin itselle kolahti ajatus että pakotetaanko ihmiset juoksemaan oravanpyörässä, sillä jos pyörästä tippuu niin "kukaan" ei pidä huolta olet sitten koditon, työtön, vanhus tai mielenterveys"potilas"?

"Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää on tarina yhteiskunnan laidalla elävistä ihmisistä, jotka uskaltautuvat näkemään ympärillään hoippuvien kanssakulkijoiden hädän. Esitys liikuttaa ja antaa ajattelemisen aihetta - sekä monet vapauttavat naurut. Kun esityksen aiheena ovat masennus, yksinäisyys, syrjäytyminen, alkoholismi, köyhyys ja rapautuva mielenterveyshoitojärjestelmä, muun muassa, lopputulos voisi olla turruttavan ahdistava. - Tuula Viitaniemi, Yle"
Näytelmässä Klaara sai tehtäväksi psykpolin hoitajaltaan tehtäväksi kirjata 9 hyvää syytä elää. Teema kantoi hyvin läpi näytelmän ja loppua kohti syitä alkoikin löytymään. Aloin itsekin miettiä, että mitkä ovat omat 9 hyvää syytä elää. Homma tuntuu helpolta, mutta muutaman syyn jälkeen tuntui ettei syyt ole niin painavia kuin ensimmäiset - jos haetaan nimenomaan syitä "miksi eläisin" eikä välttämättömyyksiä elämiseen (esim. ilma, ruoka jne) :).. Omat tärkeimmät syyt elämiseen: 

  1. Perhe (sis. lähiomaiset) ja erityisesti lapset, haluan nähdä heidän kasvavan 
  2. Elämykset ja kokemukset, haluan nähdä ja kokea asioita mieluummin kuin kerätä materiaa
  3. Olla tueksi ja avuksi ihmisille
  4. ... pitää jatkaa selvästi miettimistä :)...

Näyttelijät tekevät näytelmän

Näytelmän roolituksesta täytyy antaa täydet pojot! Klaara Harmaata näyttelee Ella Mettänen Tampereen Työväen Teatterista. Klaaran rooli keskeisin tarinassa eikä ollutkaan montaa kohtausta missä Klaara ei olisi ollut mukana. Ella oli mielestäni hyvä valinta Klaaraksi! Ellan olemus ja tulkinta onnistui välittämään nuoren naisen ahdistuneisuuden hyvin. Pihla Penttinen loisti Klaaran äidin roolissa. Jotenkin tuli oma äiti mieleen joistain kohtauksista :). Minna Suuronen ja Robin Svartström edustaa mulle sitä vahvaa Ryhmisläisyyttä, johon ei voi pettyä kun he ovat lavalla. Ehkä näytelmän yllättävin ja hauskin rooli oli Juha Kukkosen "Urho Kalevan" rooli, miten voikin tulkita koiraa ja tunteita noin hauskasti ja osuvasti?! Mutta sitten vikaksi mun ehdoton suosikki! Santtu Karvonen. Musta tuntuu, että laittaa Santun mihin tahansa rooliin niin se on vaan hauska. Nytkin sai nauraa Santun postinjakajaroolia ihan täysiä :). Innolla odottelenkin ensi vuonna ilmestyvää Fingerpori-elokuvaa jossa hän on Heimo Vesa :).


Arvosteluita näytelmästä voit lukea mm.:

Helsingin Sanomat: Juha Kukkonen loistaa jiveä tanssivana koirana Anna Krogeruksen uutuusnäytelmässä

Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää muistuttaa, että olemme täällä toisiamme varten

Ja lippujakin vielä näyttää olevan (esitykset 15.12.2018 asti)

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Iloittelua Kansallisteatterin Musta Saaran merkeissä

Kuva: Kansallisteatteri/Musta Saara/Tuomo Manninen

Eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun Veikkauksen kautta tarjottiin lippuja Kansallisteatterin Musta Saara -näytelmään kaksi yhden hinnalla. Eikä paikat olleet edes missään piippuhyllyllä vaan permannolla aitiossa. 

Vaikka olen asunut pääkaupunkiseudulla yli 18 vuotta niin Kansallisteatterissa olen käynyt aikuisiällä vain kerran ja siitäkin on reippaasti yli 5 vuotta sitten.. Olikin kiva lähteä katsomaan näytelmää, jossa oli paljon omia lempinäyttelijöitä. Tosin vähän mietin, että mitähän luvassa kun kriitikot olivat antaneet "ei niin mairittelevia" arvioitaan. Toki mietin, että kuinka paljon arvioihin vaikuttaa kulttuuripiirin omat suhteet...

Arvostelut:


Itse pidin näytelmästä aivan valtavasti. Se oli visuaalisesti ehkä paras näkemäni näytelmä kaikkine elementteineen, tarinana taas monipuolinen ja ajankohtainen. Vauhtia tarinasta ei ainakaan puuttunut ja epäilen, että siihen kriitikot osallaan antoivat miinusta - vauhdin ollessa kova ja aiheen ollessa kuitenkin vakava piti itsekin aina välillä istuttaa että miten esillä olevat asiat näyttäytyvät nykypäivänä ja monessa kohdassa pystyi toteamaan, että noinhan se oikeastikin menee. 

Musta Saara on sirkus ja synkkä karnevaali, jossa romanipakolaiset vaeltavat pitkin Eurooppaa turvaa ja pyhimystään etsien. - Tuula Viitaniemi, Yle 

Jos pidin visuaalisesti näkemästäni niin kyllähän näyttelijäkaartikin oli loistava! Juha Muje, Ulla Tapaninen, Sinikka Sokka ja Tiina Weckström kantoivat koko näytelmän läpi tarinaa ikäänkuin kertojan äänenä kohtauksesta toiseen. Katariina Kaitueen rooli Marina Teräväkynänä oli vaikuttava sekä ulosanniltaan vahvana naisena, mutta uskon hänen rooli olleen fyysestikin vaativin näytelmässä. Aah.. sitten mun yksi lempparinäyttelijä jo kautta aikain.. Erkki Saarela! Hänen esittämä Karhu oli kyllä hulvaton ja tulikin heti mieleen kaikki hyvät sketsit missä Erkki on ollut (miksi sellaisia sketsiohjelmia ei enää tehdä!). Herra Sian rooli osoittautui mitä pidemmälle tarina eteni hyvin pitkälti siihen mitä nykypäivänä yhteiskunnassa kylmässä strategialla tarkoitetaan - ihmiset ovat pelinappuloita joilla tarvittaessa pelataan vallan nimissä. Illan paras kohtaus nähtiin ehdottomasti Juha Mujeen ja Timo Tuomisen välillä. Timo Tuominen esitti Vlad Seivästäjää (eli draculaa) ja ei voinut kuin ihailla kohtausta - kaikki vaan toimi ja toivoi, että kohtaus olisi vaan jatkunut ja jatkunut ja jatkunut....

Kyseessähän oli tosiaan musikaali ja musiikki olikin yhtä mahtipontista kuin muukin kokonaisuus. Mieleen tuli lauluista Ultra Bra ja Kristiina Halkola - Vahvaa ja ehkä jopa hieman kantaa ottavaa laulantaa. 

Jos et ole vielä nähnyt esitystä niin itse ainakin lämpimästi suosittelen esitystä. 


PS bongattu toinenkin bloggaus näytelmästä. Käy kurkaamassa Mannilaisen ajatukset.


Kuva: Kansallisteatteri/Musta Saara/Tuomo Manninen
Kuva: Kansallisteatteri/Musta Saara/Tuomo Manninen

Kuva: Kansallisteatteri/Musta Saara/Tuomo Manninen

Kuva: Kansallisteatteri/Musta Saara/Tuomo Manninen